Jarmo Salmisen kertomana: "HyUA havinaa"

Jarmo Salminen on pitkäaikainen HyUA:n jäsen ja perustajajäsen Unto Salmisen poika. Jarmo on harrastanut ST-ajoja (autosuunnistusta), tasanopeutta,

Muun muassa yllä olevan näköisiä tarroja jaettiin jäsenille myyntiin Vauhtipuiston RC-radan rakentamiskustannusten kattamiseksi. Tarroja oli kahta erilaista ja erihintaista. Hopeisia ja kultaisia. Vieläkö joltain löytyisi kultainen tarra?

HyUA:n logosta tehtiin myös tarroja. Huomatkaa renkaan kulutuspinta! Nykyinen logo on modistettu 3D logoksi.

ERIKOISMIEHILLÄ ERIKOISLAITTEET

Hyvinkään Urheiluautoilijat perustettiin 1964. Toiminnan aikana on monesti tarvittu ja myös löydetty innovatiivisia ratkaisuja. Seuraavassa muutama esimerkit oivalluksista.

1966
toisena vuotena kerhon perustamisesta oltiin innolla ja väellä järjestämässä ensimmäistä ralli-kilpailua. Nimeksi valikoitui ehkä tulevaa globalisaatiota ennakoiden Sveitsin Talviralli. Kilpailu haluttiin myös tuoda kaupunkilaisten laajaan tietoon. Niinpä EK1 ajettiin yleisöerikoiskokeena Sveitsin kansallispuistossa.

Kaupunkiantoi luvan erikoiskokeen ajaamiseen, mutta puistoalue latuineen piti kunnostaa viipymättä kilpailun jälkeen. Pikataipaleen lähtöpaikka oli nykyisen Perttulan nurmen eteläpäässä ja maaliin tultiin nykyisen hotellin pohjoispään kohdalle, silloisen hyppyrimäen tornin vierelle. Maksanutta yleisöä saapui 2000 henkeä, joka runsaslumisena ja pakkasiltana oli suuri määrä. Kilpailua varten avattu, jäädyttämätön polkupohja oli melko pehmeä, joten huimaa vauhtia ja upeita ajolinjoja nähtiin vähemmän. Ankaraa yritystä senkin edestä. Kilpailun hallitsivat voittajana Simo Lampinen Saabilla ennen Hannu Mikkolaa Volvolla.

Sunnuntaina aamulla aluetta tuli tarkastamaan valtuuston puheenjohtaja, joka oli painottanut latujen nopeaa kunnostusta hiihtäjiä häiritsemättä. Hänen yllätyksensä oli suuri. Edellisiltaisesta rallista ei ollut merkkiäkään! Kauniisti tasoitettu hanki peitti pikataipaleen ja sen varret. Miten tämä oli mahdollista? Hyvinkäälle oli juuri hankittu Saimaan kanavan uudistustyön penkereiden tasaukseen Suomen ensimmäinen Gradall-luiskakone, jolla pikataipaleen palauttaminen luonnontilaan muutamassa tunnissa onnistui. Liki uskomaton suoritus ja osoitus teknisestä edistyksestä.

Sveitsin ympäristössä ajettiin myös kesällä vuosina 1967-68. Kilpailujen nimenä oli Sveitsin Vauhtipuisto. Lähtö- ja maalipaikka olivat Aleksis Kivenkadulla, josta käännyttiin Teerimäkeen kohti nykyistä uimalaa. Nykyisen hotellin päädystä käännyttiin oikealle kohti Aleksis Kiven katua. Toinen kierros ajettiin vastapäivään. Osanottajina olivat mm Leo Kinnunen ja Hannu Mikkola. Parhaiten
hyvinkääläisistä menestyi Risto Anttila.

Kaupungin läheisyys ja laadukas osanottajajoukko toivat runsaslukuiset katsojat paikalle. Silloisella Pelle Pelottomalla, Seppäsen Tanella oli jälleen idea katsojamäärän maksimoimiseksi. Mitä tapahtuu autolle pahassa kolarissa? Miten se demonstroidaan? Kuljetusliike Nikkanen oli juuri hankkinut Suomen suurimman Grove-mobiilinosturin. Hankinta oli onnekas, sillä se ehdittiin juuri ja juuri tullata ennen suurta markan devalvaatiota. Kaksi päivää myöhemmin hintalappu olisi voinut olla tavoittamattomissa, vaikka Nesteen Sköldvikissä olikin tiedossa pitkäaikainen työ. Onneksi Grove tuli Hyvinkäälle ja Vauhtipuistoon.

Mobiilinosturi pystyi nostamaan henkilöauton 50 metrin korkeuteen, josta se tulisi omalla painollaan hurjalla, kiihtyvällä vauhdilla kohti Sveitsin kentän pintaa. Noinkohan autosta jää yhtään ehjää osaa? Katsojia ja arvuuttajia riitti. Auto nostettiin hitaasti lakikorkeuteen. Valmistelujen jälkeen nostokoukku laukaistiin ja syöksy alkoi! Syöksy päättyi pirunmoiseen pamaukseen, kuin pommiin! Auto kääntyi tietysti katolleen ja ilmanpaine räjäytti kaikki ikkunat suuntiinsa! Ei siitä jäänyt tunnistettavaa autonosaa, eikä varmasti olisi matkustaja säilynyt. Tämän ensinäytöksen Suomessa tarjosivat Tanen oivallus ja Nikkasen Grove.

70-luvulla
maihinnousun teki ilmiö nimeltä Jokkis. Pandemia alkoi Porin suunnalla. Hyvinkäällä ensimmäisiä jokkisautojen rakentajia olivat Lehtiön Pete, Ford Anglia ja Salon Saku, Saab 96. Autot alkoivat olla testivaiheessa, mutta ajopaikka puuttui. Saku sanoi tuntevansa yhden nuoren isännän, joka saattaisi antaa pellonkulmaa ajopaikaksi. Lupa myönnettiin ja isäntä tuli itse paikalle auraamaan traktorilla rataa lumesta.

Seuraavana viikonloppuna oli uusi yritys. Vieläköhän isäntä on myötämielinen? No, isäntä oli jo keventänyt omaa Saabiaan ja oli se viikolla kaatunutkin! Eli into sen kuin kasvoi. Päästiin jo ajamaan kolmen auton lähtöjäkin. Isäntä kaatoi Saabinsa uudelleen. Niin, tuo isäntä oli tietysti Lindströmin Kalle, jonka jokkiskansa tuntee Kaali-Kallena. Jokkistaivaalle syntyi kiintotähti ja siellä tuo on pysynyt. 50-vuotis taiteilijajuhla on jo lähellä.